Biobord

Kohti kannattavaa kotimaista villaketjua

Kohti kannattavaa kotimaista villaketjua

Kotimainen villa on ekologinen raaka-aine, jonka kannattavuus on niin huonoa, että sitä hävitetään vuosittain jopa puolet sen tuotantokapasiteetista.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun biotalousinstituutin hallinnoima RDI2CluB -hanke järjestää paneelikeskustelun kotimaisen villaketjun kehittämiseksi. Tapahtumaa voi seurata paikan päällä BioPaavossa tai etänä verkon välityksellä oheisen Zoom -linkin kautta. Keskustelemassa ovat lampurit Pia Niemeläinen ja Maija Suutarinen, yrittäjä Eeva Piesala, lammas- ja vuohituotannon erityisasiantuntija Milla Alanco-Ollqvist sekä logistiikka-alan lehtori Ilkka Suur-Uski.

Onko sinulla villaketjun toimintaan liittyen kysymyksiä?
Tässä ketjussa keskustelua kotimaisesta villaketjusta ja sen kannattavuudesta voidaan käydä niin ennen kuin jälkeenkin paneelikeskustelun.

1 Like

Yhteenveto paneelikeskustelusta:
Kotimaisessa villaketjussa on monta lenkkiä

Villan tuotanto on Suomessa haastavaa. Kotimainen villa on kestävästi tuotettua ja ominaisuuksiltaan hyvää, mutta lampaiden kasvattajien ei silti ole sitä kannattavaa tuottaa. Kehräämöt maksavat raakavillasta tuottajalle tällä hetkellä niin vähäisen korvauksen, ettei sillä kateta välttämättä edes lampaiden kerinnästä koituvia kustannuksia, villan lajittelukustannuksista puhumattakaan. Villan jatkojalostamista ajatellen toimintaa tulisi kehittää niin lampaiden jalostuksen, ruokinnan ja hoidon osalta kuin lampoloiden olosuhteiden, villan lajittelun ja logistiikan osalta. Mikäli raakavilla olisi laadukasta, puhdasta ja oikein lajiteltua, voisivat kehräämötkin maksaa siitä parempaa hintaa.

Näistä lähtökohdista lähdettiin keskustelemaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun biotalousinstituutin hallinnoiman RDI2CluB –hankkeen järjestämässä paneelikeskustelussa tiistaina 15.9.2020 Saarijärven BioPaavossa. Paneelikeskustelussa olivat mukana lammastalousyrittäjät Pia Niemeläinen Niemelän lammastilalta, Maija Suutarinen Hakamaan lammastilalta, logistiikan lehtori Ilkka Suur-Uski Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, lammas- ja vuohituotannon erityisasiantuntija Milla Alanco-Ollqvist Pro Agrialta sekä yrittäjä Eeva Piesala Piikulta. Paneelikeskustelua johdatti Jyväskylän ammattikorkeakoulun biotalousinstituutin viestintävastaava Annemari Sinikorpi.

Suomenlampaan villan brändäykselle olisi tarvetta

Suomen yleisimmän lammasrodun, suomenlampaan, villa on laadukasta ja hyvää käsityövillaa, jolla olisi paljon mahdollisuuksia maailmalla. Suomenlampaan villa ei ole, hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta, maailmalla kovin tunnettua ja sen brändäämiselle olisi tarvetta. Brändäämisen kannalta keskustelussa esiin nousi suomenlampaan villan pieni volyymi maailman mittakaavassa. Vaikka suomenlampaan villa on yleisesti ottaen lähes merinovillan vertaista, sen pieni volyymi merinoon verrattuna hankaloittaa sen brändäämistä. Yleisesti esiin nousi myös se, kenelle brändääminen kuuluu. Keskustelun pohjalta tultiin siihen tulokseen, että se ei välttämättä kuulu villan tuottajan tehtäviin.

Kotimaisen villan pieni volyymi vaikuttaa myös siihen, että suomalainen villa ei voi kilpailla maailmalla hinnalla. Volyymien ollessa vähäiset myynti ja brändäys pitäisi perustaa enemmän yksilöllisiin tuotteisiin, joita myydään tarinallistamalla ja hyödyntämällä kotimaisia vahvuuksia. Suomalaisen villan brändäyksessä tulisikin korostaa sen ekologisuutta, Suomen puhdasta luontoa ja villaketjun eettisyyttä.

Villan laadulla on väliä

Villan laatu on avainasemassa kannattavuutta tarkasteltaessa. Puhdas, oikean mittainen ja oikein lajiteltu villa helpottaa ja nopeuttaa villan työstämistä. Laatuun vaikuttavat paljon eläinten pitopaikkojen olosuhteet, kuten lampoloiden kuivitus, sisäilman kosteus sekä laidunten kasvillisuus. Ruokinnalla ja sen järjestämisellä voidaan vaikuttaa paljon villan laatuun. Huomiota kannattaakin kiinnittää siihen, että tehokkain ja käytännöllisin ruokintatapa ei useinkaan ole villan laadun kannalta paras vaihtoehto. Hyvän villan jalostaminen ja tuottaminen on pitkäjänteistä työtä, joka pitää ottaa huomioon koko lampaan elinkaaren aikana. Kyse on aina kokonaisuudesta, johon vaikuttavat pito- ja hoito-olosuhteiden lisäksi myös esimerkiksi lampaan rotu, jalostus ja tuotosvaihe. Kerintävälillä ja -tavalla on myös merkitystä. Kerintävälillä säädellään villan pituus halutunlaiseksi ja sillä voidaan vaikuttaa myös villojen puhtauteen.Kerinnän jälkeen raakavilla tulisi lajitella, säilyttää ja pakata oikein.

Ykköslaatuista villaa osataan jo hyödyntää Suomessa melko hyvin, mutta keskustelussa nostettiin esiin kakkoslaatuisen villan tuotteistamisen potentiaali. Villa, joka ei laadultaa sovi käsityökäyttöön voidaan kuitenkin hyödyntää esimerkiksi maanparannusaineena, eristemateriaalina, peittojen täytteenä tai vaikka hevostiloilla hevosten jalkojen hoidossa. Likaisimpia villoja lukuunottamatta lähes kaikki villa soveltuu johonkin käyttötarkoitukseen. Tälle villalle nähtiin paljon potentiaalia tuotekehittelyn näkökulmasta.

Ilman logistiikkaa ei villasta saada tuotteita

Oli villat laadultaan mitä tahansa, tulisi ne saada jatkojalostukseen mahdollisimman pikaisesti kerinnän jälkeen. Villojen kuljetus kehräämölle on yksi kalleimmista lenkeistä koko villaketjussa. Kuljetuksen kustannuksiin vaikuttaa ajettujen kilometrien lisäksi myös muun muassa rahdin paino ja tilavuus. Villa on raaka-aineena kevyttä, joten paino ei useinkaan tuota ongelmia logistiikan kannalta. Tilavuuteen voidaan vaikuttaa pakkaamalla villat esimerkiksi villaprässillä tiiviisti, jolloin pakkauksen tilavuus saadaan minimoitua. Logistiikan näkökulmasta villa on hyvä tuote kuljettaa, koska useammin rajoittava tekijä rahdeissa on paino, joten villalla voitaisiin täyttää vapaana olevaa kuljetuskapasiteettia ilman painorajojen ylittymistä.

Logistiikassa olisi paljon parannettavaa maatiloilla. Usein villoja saataisiin autojen paluukuormilla eteenpäin, jos tiedettäisiin milloin, mitä, kuinka paljon ja minne sitä pitäisi kuljettaa. Logistiikan todettiin olevan tavaroiden siirtämisen lisäksi myös tiedonsiirtoa, ja nimenomaan se tieto pitäisi saada paremmin kulkemaan eri osapuolten välillä. Ongelmaksi tiedonsiirron kannalta koettiin yhtenäisen järjestelmän puuttuminen. Tehokkaan toiminnan kannalta tarvittaisiin tietojärjetelmä, jonka kautta tieto lähtevistä villaeristä saataisiin kuljetusyrittäjille, jolloin he voisivat ottaa sen huomioon reittisuunnittelussaan. Tilakohtaisesti villa kannattaisi pakata lähtemään esimerkiksi samalla, kun tilalle saapuu rahdilla muuta tavaraa, kuten rehukuormia. Tällöin villakuorma lähtisi tilalta terminaaliin, josta sen jatkokuljetus oikeaan kohteeseen olisi helpompi järjestää. Tämä tehostaisi niin eläintilan, kuin kuljetusyritystenkin toimintaa. Toiminta vaatii kuitenkin sopimuksia eri toimijoiden kesken.

Kehräämöille suurempi rooli villaketjussa?

Keskustelussa heitettiin ilmoille myös ajatusta siitä, että kehräämöt ottaisivat villojen keruun järjestettäväkseen, jolloin toiminta saataisiin järjestelmällisemmäksi. Kehräämöjen kautta tieto kulkisi kootusti kuljetusyrittäjille, jotka puolestaan voisivat suunnitella reittinsä tarpeiden mukaisesti. Toimintaa voitaisiin jalostaa myös yhteisillä villan lajittelu- tai pakkauspisteillä, joihin tilalliset voisivat tuoda villansa pakattavaksi. Pisteillä villat prässättäisiin tiiviisiin pakkauksiin, jolloin niiden tilan tarve saataisiin mahdollisimman pieneksi. Tämä toiminta vaatisi toimiakseen tahon, joka sitä pyörittäisi. Ilmoille jäi kysymys, mikä tähän olisi oikea taho.

Myös villan kerintä esitettiin järjestettäväksi kehräämön toimesta. Kehräämö voisi myydä palvelua, jossa heidän palkkaamansa henkilö kulkisi tilalla kerimässä, lajittelemassa, pakkaamassa ja ottamassa villat kyytiin. Toiminta on kuitenkin kausiluonteista ja se vaatisi useamman tiimin toimiakseen. Toiminnassa nähtiin kuitenkin mahdollisuuksia tiloille, joilla kerintä suoritetaan ostopalveluna.

Suomen kehräämöjen kapasitetti herätti myös keskustelua. Suomessa on useita kehräämöjä, mutta silti tilalliset joutuvat odottamaan kauan, että saavat villansa kehruutettua. Pohdinnassa nousi esiin kehräämöjen toiminnan tehokkuus. Voisiko kehräämöjen toimintaa tehostamalla saada villat paremmin tuotteiksi. Mikäli uutta kehräämöä suunnitellaan, voisi toimintaa yksilöidä erilaiseen tarkoitukseen kuin esimerkiksi perinteisen langan tuottamiseen. Yleisesti toivottiin, että käyttämättömät kehräämöjen koneet tulisivat paremmin markkinoille, jotta ne saataisiin käyttöön, mikäli niillä ei ole tällä hetkellä käyttöä.

Laadulla, yhteistyöllä ja hyvällä tiedonkululla kannattavuus nousuun

Yhteenvetona keskustelusta voidaan todeta, että kotimaista villaa pitäisi brändätä enemmän ja sen tuotannossa tulisi tehdä paremmin yhteistyötä. Yhteistyö vaatisi toimiakseen hyvää kommunikointia ja tiedonkulkua. Kun tieto saataisiin paremmin kulkemaan ja yhteistyö sujuvaksi voitaisiin kotimaista villaa ja siitä valmistettuja tuotteita lähteä viemään maailmalle, jossa etenkin kalliimmille käsityötuotteille nähtiin hyviä markkinoita. Suomessa lähes jokainen osaa tehdä käsitöitä, joten niiden arvostus ei ole samaa luokkaa kuin ulkomailla. Markkinoinnissa tulisi hyödyntää kotimaisen luonnon puhtautta, pohjoista eksotiikkaa, villatuotteiden ekologisuutta, tuotantoketjun eettisyyttä sekä suomalaisen villan jäljitettävyyttä.

Yhteistyötä varten tarvittaisiin taho, joka toimintaa ja tiedonkulkua organisoisi. Yhteistyön tulisi olla myös poikkiammatillista, jolloin eri alojen vahvuudet saataisiin valjastettua villaketjun käyttöön. Kotimaisen villan kannattavuutta tarkastellessa tulisi ottaa huomioon kaikki siihen vaikuttavat asiat, kuten tukipolitiikka. Esimerkiksi eläinten hyvinvointikorvauksella tilallinen voi parantaa villan tuotannon kannattavuutta. Lisäksi on muistettava se, että huonolaatuisesta villasta ei makseta hyvää korvausta. Kun villa saadaan laadultaan paremmaksi, sen kysyntä lisääntyy ja siitä maksettava hintakin on korkeampi. Villaketjuun toivotaan siis lisää avointa mieltä, suuria ajatuksia ja yhteistyötä sekä rohkeutta lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle.

Mitä keskustelusta jäi mieleen?
Millä keinoilla sinä olisit valmis parantamaan kotimaisen villan kannattavuutta?
Minkälaisista yhteistyökuvioista sinä olisit kiinnostunut?